![]() |
Mustikka (Vaccinium myrtillus) |
17 heinäkuuta 2013
14 heinäkuuta 2013
Paimionjoen Askalankoski
Paimionjoen Askalankoskella oli tällä viikolla ketoleiri eli Paimion seudun ympäristöyhdistuksen järjestämät perinnemaiseman hoitotalkoot. Talkooporukka kunnosti tiistaista sunnuntaihin Askalan ketoja mm. niittämällä. Ketotalon ympäristöä siistittiin, rakennettiin uutta aitaa ja korjattiiin vanhaa. Allekirjoittanut ehti mukaan vain talkoiden jälkimaininkeihin viimeisenä päivänä, mutta silti ehti saamaan hien pintaan. Mukava on nyt taas ihmisten retkeillä ja kasvilajit, perhoset ja muu luonto kiittää. Arvokasta työtä.
Ohessa myös muutama kuva myös jokiuoman puolelta. Askalankosken voimalaitos valmistui vuonna 1935. Tältä näytti Askalankoski ennen patoamista: Askalankoski.
Täytyi kokeilla myös kännykän panoraamatoimintoa. Onhan ne laadultaan melko suttua, mutta ihan hauskoja. Kännykän pieneltä näytöltä toimii paremmin
Ohessa myös muutama kuva myös jokiuoman puolelta. Askalankosken voimalaitos valmistui vuonna 1935. Tältä näytti Askalankoski ennen patoamista: Askalankoski.
Ei loiski lohikalat
Ei viistä vimman pyrstö joen pintaa
Ravut kuivuneet kivikoihin, nahkiaiset muisto vain
Särjet ja simpukat loukussa lammikoissa
Joki itkee, kaipaa kalojaan
Mutta onhan meillä vesivoimaa
![]() |
Askalankoski vuonna 2013 |
![]() |
Askalankosken voimalaitospato |
![]() |
Uutta aitaa |
Fiskars
Käytiin vaimon kanssa Fiskarsissa ja antiikkipäiviltä tarttui mukaan hieman kala-aiheista rekvisiittaa. Kirjahylly on huutanut jo tätä opusta kauan, ja nyt kun sellainen tuli vastaan kohtuu hintaan ja priimakuntoisena niin täytyihän se hankkia. Kalataulu on vanha norjalainen opetustaulu, päätyy kodin seinälle.
Risslaån alaosasta tuli yksi noin 40cm taimen bongattua. Fiskarsinjokikin huutaisi kalateitä patojen yhteyteen....niin kuin moni muukin joki.

Risslaån alaosasta tuli yksi noin 40cm taimen bongattua. Fiskarsinjokikin huutaisi kalateitä patojen yhteyteen....niin kuin moni muukin joki.
Risslaån |
Tästä lähti taimen karkuun |
No fishing |
Vähiin käy vesi alivirtaamalla Fiskarsinjoessa |
13 heinäkuuta 2013
Taimenen koskikalastusta
Täytyyhän sitä vähintään kerran kesässä lähteä kalaan kirkkaiden vesien äärelle. Tähdet olivat kohdallaan ja kesä tarjosi kalamiehille parastaan. Hienoja paikkoja, hienoja kaloja ja hienoa kalastusta. Hymyssä suin sai ajella reissusta kotiin päin. Nyt jaksaa murjottaa taas vähän aikaan. Olisipa tälläisiä paikkoja tiheämmässä.
Kamerakin oli mukana, mutta muistikortti kotona (ei ollut ensimmäinen
kerta). Muutama kuva kuitenkin kännykällä. Kuvat pimeässä keskellä
koskea napattu eli taattua laatua.

![]() |
![]() |
10 heinäkuuta 2013
Ajatuksia vain.
Joitakin ajatuksia, jotka pyörivät mielessä ja aiheuttavat rauhattomuutta. Sylkäistään siis ajatukset ulos.
Luonnon
monimuotoisuudesta puhutaan paljon ja sen hyväksi tehdään monenlaista.
Perhosista lantakuoriaisiin eliölajien tulevaisuudesta ollaan huolissaan
ja niille on annettu tunnustusta (ei riittävästi!). Puhutaan
itseisarvosta, luonnonmonimuotoisuudesta
ja ekosysteemipalveluiden tuottamisesta.Tässä vaiheessa täytyy erikseen
mainita, että en millään tapaa väheksy eri eliöryhmien suojelutarvetta
-päinvastoin.
Jokatapauksessa vedenalainen luonto ja sen eliöt ovat
jääneet liian vähälle huomiolle, vaikka toimenpiteitäkin on tehty,
esimerkiksi kalataloudellisia virtavesikunnostuksia. Erityisesti juuri virtavesiekosysteemit ovat saaneet kokea ihmisen tuhoamisvimman. Jokien patoaminen, perkaukset ja valuma-alueiden rajut muutokset ovat ajaneet muun muassa vaelluskalat, ravut ja simpukat ahdinkoon.
Kalakantojen hoidossa ongelman ydin saattaakin olla sanassa talous. Jopa äärimmäisen uhanalaisten lajien kohdalla, lajeja käsitellään kalataloudellisesta näkökulmasta. Kalat nähdään veden viljana, jota voidaan loputtomasti hyödyntää, oli laji sitten uhanalainen tai ei. Luonnonsuojelullista näkökulmaa ei ole tunnustettu. Kuinka monen Natura-alueen perustamissyissä on mainittu uhanalaisia kalalajeja?
Onneksi on valveutuneita kansalaisia joiden toimesta kalojakin on Suomessakin aloitettu suojelemaan niiden suojelun vuoksi, eikä sen vuoksi, että niitä voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää. Tässä kohtaa voisi ehkä kysyä, miten voi olla mahdollista, että äärimmisen uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja saa lain puitteissa taloudellisesti hyödyntää? Melko ristiriitaista?
Puron pohjalta löytyy elämää monenmoista |
Vesiperhosten toukkien pyyntiverkkoja |
Kalakantojen hoidossa ongelman ydin saattaakin olla sanassa talous. Jopa äärimmäisen uhanalaisten lajien kohdalla, lajeja käsitellään kalataloudellisesta näkökulmasta. Kalat nähdään veden viljana, jota voidaan loputtomasti hyödyntää, oli laji sitten uhanalainen tai ei. Luonnonsuojelullista näkökulmaa ei ole tunnustettu. Kuinka monen Natura-alueen perustamissyissä on mainittu uhanalaisia kalalajeja?
Onneksi on valveutuneita kansalaisia joiden toimesta kalojakin on Suomessakin aloitettu suojelemaan niiden suojelun vuoksi, eikä sen vuoksi, että niitä voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää. Tässä kohtaa voisi ehkä kysyä, miten voi olla mahdollista, että äärimmisen uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja saa lain puitteissa taloudellisesti hyödyntää? Melko ristiriitaista?
Taimen (Salmo trutta) |
Chub Flyfishing
![]() |
Pienemmätkin tarjoavat jännitystä erityisesti pintaperholla kalastattaessa |
Turpa on kuin luotu perhokalastajien tarpeisiin ja viime
vuosina turvan kalastuksen suosio on noussut muun muassa
perhokalastuskilpailujen myötä. Paimionjoella pidettiin jo toistamiseen viime
viikonloppuna perhokalastuskilpailut, jossa kilpailukalana oli turpa. Lue lisää Ruotoblogista.
![]() |
Turpa (Leuciscus cephalus) ja hups, ottiperho jäi kuvaan... |
06 heinäkuuta 2013
Tunnelmia viime viikonlopulta
Perhokalastusvälineet autoon ja menoksi, tarkoituksena
kalastaa turpaa, tuota Itämereen laskevissa sameissa virtavesissä elävää menestyjää.
Näiden latva- ja sivupurojen merkitystä vesistöille ei voi liioiteilla. Tosin muun muassa vedenotolla, ojituksilla ja perkauksilla on puroissakin saatu paljon pahaa aikaan. Kuvissa olevan puronkin virtaamaan vaikutetaan voimakkaasti vedenotolla ja valuma-aluetta on muokattu ihmisen tarpeisiin. Onneksi kaikkea ei ole vielä tuhottu ja hienojakin paikkoja on jäljellä. Istuin puron varrella ja otin aikaa itselleni. Söin metsämansikoita, hengitin puronotkon raikasta ilmaa, katselin kuinka vanamo kukkii ja mustikat kypsyvät. Tunsin eläväni.
Mutta miten kävikään? Auto kulki kuin itsestään ja savisameat
vedet vaihtuivat kirkkaiksi kun suunnistin latvapuroille hyttysten syötäväksi.
Kalastusvälineet pysyivät autossa ja homma meni valokuvailuksi ja retkeilyksi.
Latvapuroilla elää vesistöjen sielu!
Näiden latva- ja sivupurojen merkitystä vesistöille ei voi liioiteilla. Tosin muun muassa vedenotolla, ojituksilla ja perkauksilla on puroissakin saatu paljon pahaa aikaan. Kuvissa olevan puronkin virtaamaan vaikutetaan voimakkaasti vedenotolla ja valuma-aluetta on muokattu ihmisen tarpeisiin. Onneksi kaikkea ei ole vielä tuhottu ja hienojakin paikkoja on jäljellä. Istuin puron varrella ja otin aikaa itselleni. Söin metsämansikoita, hengitin puronotkon raikasta ilmaa, katselin kuinka vanamo kukkii ja mustikat kypsyvät. Tunsin eläväni.
Lähdepuron vesi on kirkasta ja viileää |
Puro |
Suut makiaks metsämansikoilla! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)