Paimionjoen voimalaitokset

Paimionjoen valjastaminen vesivoiman tuotantoon alkoi vuonna 1912 kun Tarvasjoelle rakennettiin Juvan voimalaitos. Seuraavana rakennnettiin Juntolan voimalaitos Paimioon vuonna 1921. Viimeinen sinetti joelle lyötiin vuonna 1935 kun alajuoksun Askalankoskeen rakennettiin voimalaitos. Suurimman Saaristomereen laskevan joen virtaama saatiin lopulta vangittua sähköntuotannon tarpeisiin. Vapaana virtaava jokea jäivät kaipaamaan muun muassa lohi, taimen, simpukat ja kalastajat. Joella kalastavien mukaan myös särkikala vimpa (Vimba vimba) on joesta hävinnyt. Paimionjoella esiintyy myös vuollejokisimpukkaa, joka tuskin viihtyy kuivassa jokiuomassa.

Askalan voimalalla käyttötunteja  on noin 4000 vuodessa. Puolet ajasta voimala on käyttökelvoton ja  joki kuiva. Askalan voimalaitoksella ei ole minimivirtaama velvoitetta, joten koko jokiuoma on vailla vettä suuren osan vuodesta. Sen sijaan Askalankosken voiman lupaehdoissa on kalatievelvoite. Paimionjoki ei ainoastaan Askalan kalatiestä paljoa hyöytyisi, mutta kalatievelvoitteen varjolla koskeen voitaisiin vaatia minimivirtaamaa. Juntolan ja Juvan voimalaitoksilla ei ole kalatievelvoitetta.

Mikä olisi joen arvo jos siinä virtaisi vesi? Minkä arvoinen olisi vapaana virtaava lohikalapitoinen joki? Miltä näytti Askalankoski ennen voimalaitoksen rakentamista? Katso täältä: Askalankoski ennen voimalaitoksen rakentamista

Askalankoski kuvattuna padolta alavirtaan

Askalan pato

Turbiini, joka sinetöi Paimionjoen vaelluskalojen kohtalon vuonna 1936

Juntolan pato

Juntolan voimalaitosrakennuksia

Paimionjoen voimalaitokset omistaa nykyään Koskienergia Oy

Juvan pato

Paimionjoen Askalankoski

Paimionjoen Askalankoskella oli tällä viikolla ketoleiri eli Paimion seudun ympäristöyhdistuksen järjestämät perinnemaiseman hoitotalkoot. Talkooporukka kunnosti tiistaista sunnuntaihin Askalan ketoja mm. niittämällä.  Ketotalon ympäristöä siistittiin, rakennettiin uutta aitaa ja korjattiiin vanhaa. Allekirjoittanut ehti mukaan vain talkoiden jälkimaininkeihin viimeisenä päivänä, mutta silti ehti saamaan hien pintaan. Mukava on nyt taas ihmisten retkeillä ja kasvilajit, perhoset ja muu luonto kiittää. Arvokasta työtä.

 Ohessa myös muutama kuva myös jokiuoman puolelta. Askalankosken voimalaitos valmistui vuonna 1935. Tältä näytti Askalankoski ennen patoamista: Askalankoski.

Ei loiski lohikalat

Ei viistä vimman pyrstö joen pintaa

Ravut kuivuneet kivikoihin, nahkiaiset muisto vain

Särjet ja simpukat loukussa lammikoissa

Joki itkee, kaipaa kalojaan

 Mutta onhan meillä vesivoimaa

Askalankoski vuonna 2013

Askalankosken voimalaitospato

Uutta aitaa

Täytyi kokeilla myös kännykän panoraamatoimintoa. Onhan ne laadultaan melko suttua, mutta ihan hauskoja. Kännykän pieneltä näytöltä toimii paremmin