Virtaava vesi

Kesä on ollut ainakin Varsinais-Suomessa poikkeuksellisen vähäsateinen ja vähäisetkin sateet ovat olleet hyvin pienialaisia ukkoskuuroja. Tämä näkyy puroissa ja joissa siten, että vettä on vähän, mutta se on harvinaisen kirkasta. Ainakin jos silmä on kalibroitunut tyypilliseen varsinais-suomalaiseen veden väriin. Tässä pari lähikuvaa pieneltä joelta. Virtaavassa vedessä on vain sitä jotain!

Vesi

Hidaste

Mustikkametsässä

Mustikoita, mustikoita! Menkää metsään ja poimikaa!

Mustikka (Vaccinium myrtillus)

Paimionjoen Askalankoski

Paimionjoen Askalankoskella oli tällä viikolla ketoleiri eli Paimion seudun ympäristöyhdistuksen järjestämät perinnemaiseman hoitotalkoot. Talkooporukka kunnosti tiistaista sunnuntaihin Askalan ketoja mm. niittämällä.  Ketotalon ympäristöä siistittiin, rakennettiin uutta aitaa ja korjattiiin vanhaa. Allekirjoittanut ehti mukaan vain talkoiden jälkimaininkeihin viimeisenä päivänä, mutta silti ehti saamaan hien pintaan. Mukava on nyt taas ihmisten retkeillä ja kasvilajit, perhoset ja muu luonto kiittää. Arvokasta työtä.

 Ohessa myös muutama kuva myös jokiuoman puolelta. Askalankosken voimalaitos valmistui vuonna 1935. Tältä näytti Askalankoski ennen patoamista: Askalankoski.

Ei loiski lohikalat

Ei viistä vimman pyrstö joen pintaa

Ravut kuivuneet kivikoihin, nahkiaiset muisto vain

Särjet ja simpukat loukussa lammikoissa

Joki itkee, kaipaa kalojaan

 Mutta onhan meillä vesivoimaa

Askalankoski vuonna 2013

Askalankosken voimalaitospato

Uutta aitaa

Täytyi kokeilla myös kännykän panoraamatoimintoa. Onhan ne laadultaan melko suttua, mutta ihan hauskoja. Kännykän pieneltä näytöltä toimii paremmin

Fiskars

Käytiin vaimon kanssa Fiskarsissa ja antiikkipäiviltä tarttui mukaan hieman kala-aiheista rekvisiittaa. Kirjahylly on huutanut jo tätä opusta kauan, ja nyt kun sellainen tuli vastaan kohtuu hintaan ja priimakuntoisena niin täytyihän se hankkia. Kalataulu on vanha norjalainen opetustaulu, päätyy kodin seinälle.

Risslaån alaosasta tuli yksi noin 40cm taimen bongattua. Fiskarsinjokikin huutaisi kalateitä patojen yhteyteen....niin kuin moni muukin joki.

Risslaån

Tästä lähti taimen karkuun

No fishing

Vähiin käy vesi alivirtaamalla Fiskarsinjoessa

Taimenen koskikalastusta

Täytyyhän sitä vähintään kerran kesässä lähteä kalaan kirkkaiden vesien äärelle. Tähdet olivat kohdallaan ja kesä tarjosi kalamiehille parastaan. Hienoja paikkoja, hienoja kaloja ja hienoa kalastusta.  Hymyssä suin sai ajella reissusta kotiin päin. Nyt jaksaa murjottaa taas vähän aikaan. Olisipa tälläisiä paikkoja tiheämmässä.

Kamerakin oli mukana, mutta muistikortti kotona (ei ollut ensimmäinen kerta). Muutama kuva kuitenkin kännykällä. Kuvat pimeässä keskellä koskea napattu eli taattua laatua.

Ajatuksia vain.

Joitakin  ajatuksia, jotka pyörivät mielessä ja aiheuttavat rauhattomuutta. Sylkäistään siis ajatukset ulos.

Puron pohjalta löytyy elämää monenmoista

Luonnon monimuotoisuudesta puhutaan paljon ja sen hyväksi tehdään monenlaista. Perhosista lantakuoriaisiin eliölajien tulevaisuudesta ollaan huolissaan ja niille on annettu tunnustusta (ei riittävästi!). Puhutaan itseisarvosta, luonnonmonimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluiden tuottamisesta.Tässä vaiheessa täytyy erikseen mainita, että en millään tapaa väheksy eri eliöryhmien suojelutarvetta -päinvastoin.

Vesiperhosten toukkien pyyntiverkkoja

Jokatapauksessa vedenalainen luonto ja sen eliöt ovat jääneet liian vähälle huomiolle, vaikka toimenpiteitäkin on tehty,  esimerkiksi kalataloudellisia virtavesikunnostuksia. Erityisesti juuri virtavesiekosysteemit ovat saaneet kokea ihmisen tuhoamisvimman. Jokien patoaminen, perkaukset ja valuma-alueiden rajut muutokset ovat ajaneet  muun muassa vaelluskalat, ravut ja simpukat ahdinkoon.

Kalakantojen hoidossa ongelman ydin saattaakin olla sanassa talous. Jopa äärimmäisen uhanalaisten lajien kohdalla, lajeja käsitellään kalataloudellisesta näkökulmasta. Kalat nähdään veden viljana, jota voidaan loputtomasti hyödyntää, oli laji sitten uhanalainen tai ei. Luonnonsuojelullista näkökulmaa ei ole tunnustettu. Kuinka monen Natura-alueen perustamissyissä on mainittu uhanalaisia kalalajeja?

Onneksi on valveutuneita kansalaisia joiden toimesta kalojakin on Suomessakin aloitettu suojelemaan niiden suojelun vuoksi, eikä sen vuoksi, että niitä voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää. Tässä kohtaa voisi ehkä kysyä, miten voi olla mahdollista, että äärimmisen uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja saa lain puitteissa taloudellisesti hyödyntää? Melko ristiriitaista?

Taimen (Salmo trutta)

Chub Flyfishing

Pienemmätkin tarjoavat jännitystä erityisesti pintaperholla kalastattaessa

Turvan kalastussesonki on nyt huipussaan. Vesisateet ovat olleet maltillisia ja joet ovat pysyneet matalalla ja melko kirkkaina. Kalat hakevat aktiivisesti pinnasta hyönteisiä ja matalan ja kirkkaan veden ansiosta on ollut mahdollisuus kalastaa näkyviä kaloja. Perhokalastuksen kulta-aikaa Etelä-Suomen virtavesissä. Eilen illalla tutuilta paikoilta paljon 20–40 cm turpia, ja lähes kaikki kalat erilaisilla pintaperhoilla. Yksi vauraampi täytyi härnätä iskemään pinnassa viistätettyyn streameriin kun ei pintaperhoja kelpuuttanut. Suurimmat yksilöt (>45 cm) ovat olleet nyt viime aikoina kyseiseltä joelta hukassa.

Turpa on kuin luotu perhokalastajien tarpeisiin ja viime vuosina turvan kalastuksen suosio on noussut muun muassa perhokalastuskilpailujen myötä. Paimionjoella pidettiin jo toistamiseen viime viikonloppuna perhokalastuskilpailut, jossa kilpailukalana oli turpa. Lue lisää Ruotoblogista.

Turpa (Leuciscus cephalus) ja hups, ottiperho jäi kuvaan...

Tunnelmia viime viikonlopulta

Perhokalastusvälineet autoon ja menoksi, tarkoituksena kalastaa turpaa, tuota Itämereen laskevissa sameissa virtavesissä elävää menestyjää.

Mutta miten kävikään? Auto kulki kuin itsestään ja savisameat vedet vaihtuivat kirkkaiksi kun suunnistin latvapuroille hyttysten syötäväksi. Kalastusvälineet pysyivät autossa ja homma meni valokuvailuksi ja retkeilyksi. Latvapuroilla elää vesistöjen sielu!

Näiden latva- ja sivupurojen merkitystä vesistöille ei voi liioiteilla. Tosin muun muassa vedenotolla, ojituksilla ja perkauksilla on puroissakin saatu paljon pahaa aikaan. Kuvissa olevan puronkin virtaamaan vaikutetaan voimakkaasti vedenotolla ja valuma-aluetta on muokattu ihmisen tarpeisiin. Onneksi kaikkea ei ole vielä tuhottu ja hienojakin paikkoja on jäljellä. Istuin puron varrella ja otin aikaa itselleni. Söin metsämansikoita,  hengitin puronotkon raikasta ilmaa, katselin kuinka vanamo kukkii ja mustikat kypsyvät. Tunsin eläväni.

Lähdepuron vesi on kirkasta ja viileää

Puro

Suut makiaks metsämansikoilla!