Paimionjoen voimalaitokset

Paimionjoen valjastaminen vesivoiman tuotantoon alkoi vuonna 1912 kun Tarvasjoelle rakennettiin Juvan voimalaitos. Seuraavana rakennnettiin Juntolan voimalaitos Paimioon vuonna 1921. Viimeinen sinetti joelle lyötiin vuonna 1935 kun alajuoksun Askalankoskeen rakennettiin voimalaitos. Suurimman Saaristomereen laskevan joen virtaama saatiin lopulta vangittua sähköntuotannon tarpeisiin. Vapaana virtaava jokea jäivät kaipaamaan muun muassa lohi, taimen, simpukat ja kalastajat. Joella kalastavien mukaan myös särkikala vimpa (Vimba vimba) on joesta hävinnyt. Paimionjoella esiintyy myös vuollejokisimpukkaa, joka tuskin viihtyy kuivassa jokiuomassa.

Askalan voimalalla käyttötunteja  on noin 4000 vuodessa. Puolet ajasta voimala on käyttökelvoton ja  joki kuiva. Askalan voimalaitoksella ei ole minimivirtaama velvoitetta, joten koko jokiuoma on vailla vettä suuren osan vuodesta. Sen sijaan Askalankosken voiman lupaehdoissa on kalatievelvoite. Paimionjoki ei ainoastaan Askalan kalatiestä paljoa hyöytyisi, mutta kalatievelvoitteen varjolla koskeen voitaisiin vaatia minimivirtaamaa. Juntolan ja Juvan voimalaitoksilla ei ole kalatievelvoitetta.

Mikä olisi joen arvo jos siinä virtaisi vesi? Minkä arvoinen olisi vapaana virtaava lohikalapitoinen joki? Miltä näytti Askalankoski ennen voimalaitoksen rakentamista? Katso täältä: Askalankoski ennen voimalaitoksen rakentamista

Askalankoski kuvattuna padolta alavirtaan

Askalan pato

Turbiini, joka sinetöi Paimionjoen vaelluskalojen kohtalon vuonna 1936

Juntolan pato

Juntolan voimalaitosrakennuksia

Paimionjoen voimalaitokset omistaa nykyään Koskienergia Oy

Juvan pato