Paimionjoen voimalaitokset

Paimionjoen valjastaminen vesivoiman tuotantoon alkoi vuonna 1912 kun Tarvasjoelle rakennettiin Juvan voimalaitos. Seuraavana rakennnettiin Juntolan voimalaitos Paimioon vuonna 1921. Viimeinen sinetti joelle lyötiin vuonna 1935 kun alajuoksun Askalankoskeen rakennettiin voimalaitos. Suurimman Saaristomereen laskevan joen virtaama saatiin lopulta vangittua sähköntuotannon tarpeisiin. Vapaana virtaava jokea jäivät kaipaamaan muun muassa lohi, taimen, simpukat ja kalastajat. Joella kalastavien mukaan myös särkikala vimpa (Vimba vimba) on joesta hävinnyt. Paimionjoella esiintyy myös vuollejokisimpukkaa, joka tuskin viihtyy kuivassa jokiuomassa.

Askalan voimalalla käyttötunteja  on noin 4000 vuodessa. Puolet ajasta voimala on käyttökelvoton ja  joki kuiva. Askalan voimalaitoksella ei ole minimivirtaama velvoitetta, joten koko jokiuoma on vailla vettä suuren osan vuodesta. Sen sijaan Askalankosken voiman lupaehdoissa on kalatievelvoite. Paimionjoki ei ainoastaan Askalan kalatiestä paljoa hyöytyisi, mutta kalatievelvoitteen varjolla koskeen voitaisiin vaatia minimivirtaamaa. Juntolan ja Juvan voimalaitoksilla ei ole kalatievelvoitetta.

Mikä olisi joen arvo jos siinä virtaisi vesi? Minkä arvoinen olisi vapaana virtaava lohikalapitoinen joki? Miltä näytti Askalankoski ennen voimalaitoksen rakentamista? Katso täältä: Askalankoski ennen voimalaitoksen rakentamista

Askalankoski kuvattuna padolta alavirtaan

Askalan pato

Turbiini, joka sinetöi Paimionjoen vaelluskalojen kohtalon vuonna 1936

Juntolan pato

Juntolan voimalaitosrakennuksia

Paimionjoen voimalaitokset omistaa nykyään Koskienergia Oy

Juvan pato

Hienoja vesistöjä ja taimenen kututarkkailua

Tuli vietettyä hieno syyspäivä kiertäen lähiseudun vesistöjä. Tarkoituksena oli tarkkailla taimenen kutua ja löytyihän niitä kohdekaloja kutusoraikoilta. Kaikista paikoista ei kuitenkaan kaloja havaittu.  Kutu tapahtuu eri vesistöissä hieman eri aikaan ja toivottavasti tyhjille soraikoille löytää kaloja vielä tämän syksyn aikana. Kyllä tälläisissä maisemissa viihtyy.

Parhaille paikoille ehdittiin vasta hämärän tultua, joten itse kalojen kuvaaminen jäi melko vähäiseksi. Kuvia tuli kuitenkin räpsittyä päivän aikana, vaikka melko vauhdilla paikat käytiin läpi.

Jos joku väittää, ettei tältä seudulta löydy hienoja vesistöjä niin piru hänet syököön.

Kiitos seurasta, autokyydeistä ja tarjoiluista J, O ja I.

Kiskonjoki

Uskelanjoki

"Meillä on täällä Etelä-Suomessa niin saviset vedet...."

Taimen (Salmo trutta)

Syksyn kirjoa

Syksy on jo pitkällä ja kohti ohi. Ainakin täällä lounaisrannikollla on saatu nauttia komeasta ruskasta ja aurinkoisista syyspäivistä. Muutaman kerran olen käynyt lähipuroilla katsomassa, jos näkyisi kutevia taimenia. Vielä on ollut hiljaista. Lähipäivinä olisi tarkoitus lähteä vielä purokierrokselle.

Kuvauskalusto tuli päivitettyä, eli nyt on Canonin 600D. Kuvaamisen opettelussa riittääkin työnsarkaa varmaan loppuelämäksi.  Ensimmäinen "pakollinen" lisävaruste hankinta oli polarisaatiosuodin. Nämä kuvat nyt tuolla Canonilla ja 18-55 kittilinsillä  ilman suotimia ja tallennusformaattina oli vielä tuttu ja turvallinen jpg.

Suolta löytyi karpaloita!

Syksyinen puro

Suolampi

Loppukesän ja alkusyksyn tunnelmia

8.10.2013
Ehdin joelle jo ennen aamusumun hälvenemistä. Selviä syksyn merkkejä näkyvissä, mutta ilman lämpötila lähemmäs 20 astetta. Pakko oli päästä aistimaan joen tunnelmaa, ennen kuin syysrauhoitus alkaa. Jo tutuksi tullut harmaahaikara tervehti kaartelemalla jokilaakson yllä. Kauniin aamun hämmästelyn ohessa täytyä vähän myös kalastaa, ja kyllähän sieltä muutama turpa innostui perhoon haukkaamaan.

Lohi ja taimen ovat virtavesissä rauhoitettuja syys- loka- ja marraskuun. Tänä syksynä tuli voimaan myös asetus siian kalastuksesta. Tästä syksystä lähtien lohikalojen syysrauhoitus koskee myös siikaa mereen laskevissa joissa. Kalojen alamitat ja rauhoitusajat löytyvät muun muassa täältä.

Lohikalojen syysrauhoituksen ja rauhoituksen laajentaminen siikaan, tulisi tarkoittaa sitä, että verkot häviävät virtaavista vesistä syksyn ajaksi. Toivottavasti tämä myös toteutuu ja lohikalat saavat arvoisensa rauhan kutuajaksi. Pahoin pelkään, että valvonta ei kuitenkaan ole riittävää ja verkotus jatkuuu ainakin syrjäisimmillä seuduilla entiseen malliin.

Tämä oli ainakin itselleni virallinen kesän viimeinen viikonloppu. Puroilla ja joilla yritän kuitenkin käydä, mutta en kalassa, vaan bongailemassa kutevia taimenia. Toivottavasti aikaa riittää ja löydän itseni ryömimästä purojen varsilta vielä tänä syksynä.

Toivottavasti ehdin syksyn aikana myös muutaman kerran  kalaan eli merelle tai järvelle syyshauen, ahvenen ja kuhan pyyntiin!

Turpa (Leuciscus cephalus)



Joki

Suomen luonnon päivä

Tänään 31.8.2013 vietettiin ensimmäistä kertaa "virallisesti" Suomen luonnon päivää. Päivän kunniaksi on ympäri Suomea järjestetty retkiä ja muita luontotapahtumia. Toivottavasti mahdollisimman moni on tänään(kin) nauttinut Suomen luonnosta.

Itse vietin päivää yhdessä perheeni kanssa. Viisi vuorokautta vanhan tyttäreni nukkuessa sylissäni, mietiskelin ja muistelin, mitä kaikkea Suomen luonto on minulle antanut: kokemuksia, muistoja, hetkiä ystävien  ja perheen kanssa, opetuksia. Kaikki parhaimmat ja rikkaimmat muistoni sijoittuvat kauniiseen Suomen luontoon. Olen onnellinen, että olen saanut kasvaa keskellä kaunista Suomen luontoa ja saanut olla osa sitä.

Lapsesta asti elämääni ovat kuuluneet retket luonnossa. Ensin yhdessä vanhempien ja isovanhempien kanssa, myöhemmin ystävien ja edelleen perheen kanssa, mutta myös yksin. Luonto on minulle paikka, jossa voin rauhoittua. Välillä sieniretki tai kalareissu täytyy tehdä yksin, siellä tunnen kuka olen ja minne kuulun. Jos jostain minun täytyy olla kiitollinen niin siitä, että minut on opetettu kunnioittamaan luontoa.

Tänään Suomen luonnon päivänä vein ensimmäistä kertaa viisi vuorokautta vanhan lapseni kuuntelemaan luonnon ääniä. Tästä päivästä alkoi hänen luontosuhteen kehittyminen. Toivon, että hänkin oppii kunnioittamaan luontoa ja hänellä on mahdollisuus nauttia yhtä hienosta luonnosta kuin minäkin olen saanut ja saan. Oman lapsen syntyminen on ehdottamasti ollut tähän asti tärkein päiväni. Odotan innolla jo yhteisiä retkiä Suomen luonnossa.

Pidetään jatkossa entistä paremmin huolta siitä, että arvostamme Suomen luontoa ja annamme luonnolle mahdollisuuden elpyä. Nykyisten tiedon ja taidon avulla voimme tehdä paljon luonnon hyväksi. Ihmisen lyhyen historian aikana luonto on meille paljon antanut ja olemme siltä myös väkisin ottaneet. Olisiko nyt jo aika antaa takaisin?

Terveisin ylpeä isä, luontoihminen.

Tee se itse perhorasia

Niin kuin varmasti monella muullakin niin minullakin kalastusharrastukseen liittyy vahvasti kaikenlainen oheistoiminta. Perhojen sitominen vie ehkä eniten aikaa, mutta myös kaikenlaista muutaa tulee värkkäiltyä ja kokeiltua. Tällä kertaa niksinurkassa värkkäilin perhorasian. Nyt on hieno ja kestää paremmin kuin kaupan muovirasiat. Vanha sikarilaatikko 1,5e kirppikseltä, foamia iso pino Sinooperin tarjouksesta 1e. Täytyy vielä ehkä liimailla tuohon kansiosaakin vielä foamit niin tulee lisää tilaa perhoille.

Hirvijoen Pyykosken kunnostustalkoot

Hirvijoen Pyykoskella järjestettiin lauantaina virtavesikunnostustalkoot. Jokeen luotiin soraistamalla kutu- ja poikasalueita taimenille. Kuuman päivän aikana jokeen kannettiin ahkerien talkoolaisten voimin noin 13 kuutiota soraa, jonka joukossa myös hieman isompaa kivimateriaalia. Talkoiden järjestämisestä vastasivat Turun ammattikorkeakoulun Kala-ja ympäristötalouden opiskelijat.

Hirvijoki sijaitsee Varsinas-Suomessa, virtaa Nousiaisten kunnan läpi ja laskee Saaristomereen.
Viime vuosien aikana on pyritty potkaisemaan käyntiin Hirvijoen  vesiensuojelutyötä ja kalatalousasioita. Muun muassa vuonna 2011 selvitettiin Hirvijoen vesistön kalataloudellista kunnostustarvetta ja viime vuonna Hirvijoki-hankkeessa laadittiin Hirvijoen vesistön toimenpideohjelma.

Kunnostustalkoiden tarkoituksena oli luoda kutualueita merivaellukselta jokeen nouseville taimenille. Hirvijokeen on viime vuosina tehty taimenen kotiutusistutuksia vastakuoriutuneilla taimenen poikasilla. Oletuksena on, että muutamien vuosien päästä osa taimenista palaisi merivaellukselta jokeen kutemaan.Pyykoskessa on pato, joka estää kalojen vaelluksen Hirvijoen yläosille, joten kutualueet Pyykosken alaosissa tulevat toivottavasti tarpeeseen.

Niin jäi sanomatta..Kröhöm..Pyykosken padolle purkumääräys! Ylläolevista linkeistä voi lukea, että Hirvijoessa on potentiaalia.

Uutta sorapohjaa

Ämpäri kerrallaan...

Hirvijoen uomaa

Kuumaa hommaa sanoi kesämies kun lapiolla hutki!

Soora kannettiin uomaan ämpäreillä

Osa sorasta saatiin pudotettua uomaan sillalta