Tänään 31.8.2013 vietettiin ensimmäistä kertaa "virallisesti"
Suomen luonnon päivää. Päivän kunniaksi on ympäri Suomea järjestetty retkiä ja muita luontotapahtumia. Toivottavasti mahdollisimman moni on tänään(kin) nauttinut Suomen luonnosta.
Itse vietin päivää yhdessä perheeni kanssa. Viisi vuorokautta vanhan tyttäreni nukkuessa sylissäni, mietiskelin ja muistelin, mitä kaikkea Suomen luonto on minulle antanut: kokemuksia, muistoja, hetkiä ystävien ja perheen kanssa, opetuksia. Kaikki parhaimmat ja rikkaimmat muistoni sijoittuvat kauniiseen Suomen luontoon. Olen onnellinen, että olen saanut kasvaa keskellä kaunista Suomen luontoa ja saanut olla osa sitä.
Lapsesta asti elämääni ovat kuuluneet retket luonnossa. Ensin yhdessä vanhempien ja isovanhempien kanssa, myöhemmin ystävien ja edelleen perheen kanssa, mutta myös yksin. Luonto on minulle paikka, jossa voin rauhoittua. Välillä sieniretki tai kalareissu täytyy tehdä yksin, siellä tunnen kuka olen ja minne kuulun. Jos jostain minun täytyy olla kiitollinen niin siitä, että minut on opetettu kunnioittamaan luontoa.
Tänään Suomen luonnon päivänä vein ensimmäistä kertaa viisi vuorokautta vanhan lapseni kuuntelemaan luonnon ääniä. Tästä päivästä alkoi hänen luontosuhteen kehittyminen. Toivon, että hänkin oppii kunnioittamaan luontoa ja hänellä on mahdollisuus nauttia yhtä hienosta luonnosta kuin minäkin olen saanut ja saan. Oman lapsen syntyminen on ehdottamasti ollut tähän asti tärkein päiväni. Odotan innolla jo yhteisiä retkiä Suomen luonnossa.
Pidetään jatkossa entistä paremmin huolta siitä, että arvostamme Suomen luontoa ja annamme luonnolle mahdollisuuden elpyä. Nykyisten tiedon ja taidon avulla voimme tehdä paljon luonnon hyväksi. Ihmisen lyhyen historian aikana luonto on meille paljon antanut ja olemme siltä myös väkisin ottaneet. Olisiko nyt jo aika antaa takaisin?
Terveisin ylpeä isä, luontoihminen.
