Viime viikonloppuna tuli käytyä pitkästä aikaa merellä haukikalassa. Välillä tuntuu, että kalastus on tämän blogitekstin mukaista toimintaa.. tämä oli yksi niistä reissuista.
Pitkän aurinkoisen jakson jälkeen kunnon tuhnukelissä
kelluntarenkaalla haukikalaan! Vesi ja odotukset korkealla, nyt niitä pötköjä!
Rannalla renkaita täyttäessä ensimmäinen takaisku, istuinosan vetoketju
paskana, eikä meinaa pysyä kiinni millään. Ilmatäytteinen istuin pursuaa
vetoketjun väleistä kuin vaahto kaatumatautisen suusta. Pienellä säätämisellä ja …keleiden
säestyksellä päästiin kuitenkin vesille.
Sillä samalla siunaamalla kun istun renkaaseen taivas repeää ja puuskittainen tuuli yltyy lähes myrskylukemiin. Ja kalaakaan ei tule. Pyydetään tyhjää ja suunnataan tuulen suojaan tauolle. Ei auta kun laittaa lisää vaatetta päälle, tuuli ja kova sade tekee ilmasta yllättävän kylmän. Kahvin ja eväiden jälkeen fiilis on hieman jo parempi. Jos nyt kuitenkin löydettäisiin kalaa. No kas kummaa toisen räpylän jo aiemmin rikkoutunut kiristysmekanismin korjaus on pettänyt, ei muuta kun korjaushommiin. Räpylään keskittyneenä sivusilmällä huoman, että renkaan toinen ponttooni on lähes tyhjä. Ei voi olla totta! Nyt alkaa riittämään. Tämä on niitä päiviä kun olisi pitänyt jäädä sängyn pohjalle. Kaverit painuvat kalaan ja jään kiroamaan rannalle. Ei auta muuta kuin puhaltaa ponttooni täyteen. Vuotaminen oli onneksi niin hidasta, että renkaalla pystyi vielä jatkamaan kalastusta.
Pieni siirtymä läheiseen pieneen lahteen. Mieltä ylentävää
oli huomata, että koko lahden edusta oli täynnä verkkoja. Hienoa. Kellutaan
kuitenkin lahden perukkaan, josta pari pientä haukea ja karkuutuksia. Läpimärkinä ja
masentuneina ei ole mitään saumaa palata samaa reittiä vastatuuleen, joten
renkaat kantoon ja tietä pitkin autolle. Hieno ja järkevä harrastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti