Nyt sitä syyshaukea!?

Käytiin kahden miehen voimin toteamassa, että hauenkalastus ei aina (taas) ole helppoa...

Lähdettiin aamulla kohti uusia tuntemattomia vesiä. Odotukset olivat taas kovat ja mielessä pyörivät syksyn suurhauet. Joko nyt olisi aika? Viimekertaiset reissut ovat menneet enemmän tai vähemmän heikolla menestyksellä. Niinpä nyt oli ajatuksissa korjailla tilastoja.

Ilma oli hieno ja vaihteleva. Välillä paistoi aurinko ja välillä täysin pilvistä. Ainoa miinus oli, että edellisen yön kovat sateet olivat sotkeneet veden hyvin sameaksi. Sieltä täältä löytyi kuitenkin kirkkaampa vettä, mutta kalat loistivat poissaolollaan.Vellu löysi kolmosupposiimalla kuitenkin yhden ottihaluisen kalan ruovikon reunasta. Päivän saldoksi jäi ylös yksi hauki, muutama hieno tärppi lohimiehen popperiin ja allekirjoittaneen yksi tärppi. Huoh.Taas jää tilastojen korjaaminen seuraavaan kertaa. Toistoja, toistoja... Vesillä oltiin lähes 8h.

Vääntää, vääntää..kukkuu!

pönö!

Suomessa harvinainen verikorento,  Sympetrum sanguineum

"Vapaapäivä"

Vihdoinkin flunssa on hieman hellittänyt ja kalastuspolteet on kovat. Syysmyrskyt ovat riehuneet jo usean päivän ja vesi on ollut korkealla. Tuuli on ollut jo kauan etelästä ja sää hyvinkin vaihteleva. Päätin viettää omatoimisen vapaapäivän opinnoista ja suuntasin aamulla auton kohti haukiapajia.

Kaiken piti olla kohdallaan, sään, tuulen ja vedenkorkeuden. Uusia perhojakin oli sidottu. Tällä kertaa näyttämöltä puuttui vain näytelmän päätähdet eli hauet. Menikö sitten paikanvalinta vikaan, vai mikä oli kun kalaa ei löytynyt ei sitten millään. Hieman samantapaisia kokemuksia on kuulunut netin keskustelupalstoilta sekä kavereilta viime päiviltä, eli hauet eivät ole oikein olleet purullaan. 

Vaikka kalaa ei tullutkaan niin välillä tekee hyvää päästä yksin kalaan. Siellä on aikaa ajatella maailmankaikkeuden erikoisia asioita. Eväitä syödessäni harmaahaikara tuli tervehtimään. Kyhmyjoutsenpariskuntakin tuli poikasineen naureskelemaan tuulessa temmeltävää kalamiestä. Tällä kertaa ei edes toteamus "missä joutsen, siellä hauki" pitänyt paikkaansa. Muutama pienen pieni puikkari kävi kuitenkin perhoja tukistelemassa.

Kyhmyjoutsenet

Vihreä pakenee talven edeltä

Sunnuntaipäivä peltipurkissa

Sain kunnian päästä keulapainoksi haukienkesyttäjä Stasun purkkiin. Eli haukikalaan ja tällä kertaa jerkkivälineillä. Mukavaa vaihtelua perhokalastukseen.

Kalan tulo oli erittäin nihkeää koko päivän. Kirkas aurinkoinen keli oli varmaan lopettanut haukien syönnnin tai sitten oltiin väärillä mestoilla. Onneksi kippari itse pelasti päivän ja jollain poppakonstilla kaivoi veneeseen lähes metrisen kalan. Henkilökohtainen panos jäi vaisuksi, eli tyylipuhtaasti mp. Laitan välineiden piikkiin, sillä kalastin "vääränpuoleisella" setillä, koska oma jerkkisettini on edelleen kesälomareissulla ties missä, toisella puolella Suomea....

Päivän aikana taidettiin saadaan kolmen miehin voimin 4 kalaa veneeseen ja muutamia tärppejä. Mukaava oli vaikka kalaa ei enemmän tullutkaan. Sai nauttia auringosta ja raikkaasta meri-ilmasta.

Päivän pelastanut pötkö

Meduusa rantavedessä

Takaisin kasvamaan

Vedenalaista maisemaa

Iltapäivän kellunta

Ottiperho

Oli niin hauentuoksuinen ilma, että oli pakko lähteä avaamaan viikonloppu vesille. Melko kova puuskittainen länsituuli, välillä pilvistä, välillä satoi ja aurinkokin näyttäytyi hetkittäin. Tuntui siis syksyltä!

Heti toisella heitolla tinseliin otti ärhäkkä noin parikiloinen hauki. Tästä noin puoli tuntia eteenpäin ja renkaassa oli käynyt jo kymmenisen haukea, kokoluokkaa 1-3 kiloa. En jaksanut kiusata kauempaa keskenkasvuisia, joten aloin haravoimaan syvempää vettä, mutta tuloksetta.

Palatessani "ottipaikoille" sain samoilta mestoilta vielä useita haukia, joista suurin osa pientä puikkaria, mutta joukossa muutama "parinkilon kala". Viimeiseksi jäänyt hauki aiheuttikin pientä jännitystä. Hauki syöksyi perho suussa suoraan tärpistä kohti kelluntarengasta ja koukutti renkaan! Katselin siinä hämmentyneenä kun renkaastani alkoi kuulumaan pihinä, vesi kupli ja hauki rimpuilee vielä koukussa ja koukku kiinni renkaassa. Koukku kuitenkin irtosi ja sain hauen kopattua kyytiin. Onneksi ranta oli lähellä sillä rengas alkoi tyhjenemään melko nopeasti.

Kaikkea sitä voi sattua. Taas joutuu kelluntarenkaan paikkaus puuhiin...Kokeilin erivärisiä perhoja, mutta tällä kertaa lähes ainoa toimiva oli sini-hopeinen tinseli. Viikonloppuna syödään taas haukea.